Niin

Mainittakoon nyt sekin että liityin kuntosalille idag. Firmalla sopimus, mukavan olonen sali ja saunakin siellä jossain on. Mitään hajua millainen, mutta eiköhän se vedenkeittimen vieressä risujen kanssa kyhjöttelyn voita.

Älkää kuitenkaan pelätkö rakkaat lukijani! Tästä blogista ei tule vastinetta eräälle Australialaisperäiselle treenipäiväkirjalle. Jo ihan siistäkin syystä että ei ehkä ihan JOKA päivä jaksa jumpata. Jospa nyt muutaman kerran viikossa saisi käytyä, ja siihen joku lenkki tms päälle.

Toivossa on hyvä elää.

Peruspäivitys

Suomi on pieni maa. Joskus (yleensä) se on hyvä asia, joskus se taas on huonompi. Toivon suuresti että Olliloiden ja kumppanien brändityöryhmä saa Suomelle sellaiseen maakuvan että turistit virtaavat laumoina Suomeen. Toivoin kovasti että tämä tapahtuu ennen joulua...

Pieni maa tarkoittaa käytännössä sitä että lentoliikenne on vähän rajoittunutta. Suomeen lentää luonnollisesti harvempi lentoyhtiö kuin vaikkapa Saksaan. Mut kun nyt edes yksi halpalentoyhtiö sinne eksyisi. On hyvin turhauttavaa että lentäisin täältä Eindhovenista Tukholmaan noin 40 eurolla edestakaisin (Lontooseen pääsisi 12 € suuntaansa), mutta Helsinkiin en tunnu keksivän keinoa päästä alle 280 euron. Suosittelen että vaikka kotkaan rakennetaan kokonaan lumesta tehty 5-tähden kylpylähotellikompleksi, golfkenttineen,laskettelukeskuksineen sekä porosafareineen. Jo on kumma jos ei kohta ryanairin kone laskeudu kymin kentälle.

Aika hiipi täälläpäin maailmaa sangen nopeasti. Tapasin tuossa äsken yhden aiesecista tutun tytön, jonka lattialla nukuin täällä ensimmäiset kaksi yötä. Tuntuu että siitä on ikuisuus.

Niki kävi. Piispan Niki. Kaikinpuolin mukava, suht koht lupsakka viikonloppu tuli nuoren herrasmiehen kanssa vietettyä. Saunalla aloitettiin perjantaina. Jotta ei liian suomalaista olisi ollut meininki Hollannissa niin mukaan oli myös kutsuttu Kolumbialainen ja Saksalainen vahvistus. Suomen merimieskirkon suuntaan taas kiitos ja kumarrus, löylyt olivat oikein kelpoisat. Sopivasti oli taas kerran kaupungilla pystyssä jonkinmoinen tapahtuma, musiikkia soitettiin, oli valoja, muotinäytöstäkin ja kaikkia hämäriä ständejä. Baareista sai myös olutta.

Launtaina jo perinteiseksi muodostunut risteily kaupungin satamaa ihmettelemään. Tämän päälle Mussalon suuri tolppa-apina ja Tarzan (Niki siis) laskeutui paikallisesta näsinneulasta köydellä alas. Sopivasti sai päivän viimeisen ajan, tuuria kävi siinäkin. Kuulema kiva oli roikkua, itsehän ihmettelin menoa tornin sisäpuolelta ja lopuksi maatasosta. Noin 110 metriä taisi olla korkeutta, eli kuitenkin hieman enemmän kuin sillä pihamännyllä. Emme valita.

Sunnuntaina vielä lupsakkaa pyöräilyä ja maukas lounas. Ei paha viikonloppu ollenkaan.

Paha ei ollut tuoreinkaan viikonloppu. Hivenen rankka ehkä. Töissä voi onneksi taas levätä.

Turhauttava päivä ollut tämä maanantai. Aamulla pyörä jätti puolitiehen, tosin ongelma oli aika helppo fiksata. Sitten illemmalla tämä lentolipputurhautus, pyykinpesua, tiskejä (joita en tosin taida saada tänään tehdyksi) imurointia jne.

Tiistaihan on toivoa täynnä. Huomena siis uuteen nousuun. Nyt haen pyykit ja käyn maate. Hyvä yötä.

Sää

Ei ole satanut viikkoon. Olen kovasti hämmästynyt.

Kazam

Kansa huutaa proosaa, joten sitä heille suotakoon. Puuppasuoni pulppuaa taasen, joten laitetaanpa vähän kuulumisia:

Hyvin menee (tm). Työt menee melko mukavasti tuossa kaiken muun touhuamisen sivussa. Tekemistä on nyt riittäny vähän enemmän ku alkuaikoina, ja kaikki kehuu kilpaa kuinka viisas ja mahtava olen. Aikamoista säätöähän tuolla muuten on ollut, kun rakas yhtiömme päätti myydä osan liiketoiminnastaan jollekkin ruotsalaiselle firmalle. Kauppa se on joka kannattaa, mutta valitettavasti tuollainen transaktio ei ole ihan yhtä yksinkertaista kuin ruokakaupassa käyminen. Varsinkin kun tuo projekti on yritetty pakottaa valmiiksi erittäin lyhyessä ajassa... Kaikilla on siis ollut mukavaa, motivaatio korkealla, kommunikaatio on pelannut, kellään ei ole ollut hermoromahdus lähelläkään ja kaikki on mennyt putkeen. Ja SAP on edelleen iloinen asia.

Se töistä.

Adamshofstraat 92 alkaa jo tuntua kodilta. Ei toki koti kodilta, mutta kuitenkin. Tiimi on nyt koulujen alun myötä kasassa, kun kämppikset ovat palanneet lomiltaan. Tähän asti on tullu asusteltua vähän kuin yksiössä, eli nyt pitää taas vähän opettella erilaista käytöstä.

Jostain syystä minulla tuntuu aina olevan hurjan hyvä säkä kun kämppiksiä arvotaan. Meitähän asuu nyt tässä taloudessa (minä mukaanlukien) 5 ihmistä, ja kaikki ovat hurjan mukavia (minä mukaanlukien). Eiköhän tästä siis hyvä tule. Yhteistä puuhaakin on jo vähän suunniteltu jne. Avot.

Kesä tuntuisi olevan ohi. Viime viikonloppuna oli varmasti kesän (jos nyt kehtaa kesäksi ees kutsua, ennemminkin pitkä kevät) parhaat kelit. Tottakai olin siis toisen päivän kipeänä. Toisena sentään pääsi vähän naattimaan auringostakin. Nyt on palattu taas takaisin arkeen, joka täällä tarkoittaa sitä että sataa noin 80 % ajasta. loput 20 % on sitten pilvistä. Aamullakin kun pyörällä hilpasee töihin niin meinaa jo vilu tulla.

Viimeisinä viikkoina on tullut kovasti ruokailtua ulkosalla. Suomalaisen kollegan ja tämän tuttavien kanssa illastettiin yksi ilta, ja mukavaa oli. Illan seurauksena sain myös kutsun tulla maistelemaan jotakin ruotsalaista herkkua, mitä olivat jostain taikoneet. Kyseessä on joku mätä silakka tms, jota heillä on hallussaan kaksi purkkia. Kuulema tykkäävät kaveriporukalla maistella kaikkea kummallista ja ällöttävää. Eihän siinä, kaiken voi syödä.

Paikallisen näsinneulan ravintola tuli myös kaveriporukalla testattua. Öinen Rotterdam noin sadan metrin korkeudesta ei näytä ollenkaan pöllömmältä. Ruokakin maistui. Viime perjantaina oli sitten vuorossa fiinimpi illalinen. Meneillään oli Restaurant Week Rotterdam, joka tarkoitti sitä että vähän hienompiin ravintolohin pääsi syömään valmiin ateriakokonaisuuden kohtuu edullisella hinnalla. Ravintolan nimeä en muista, mutta kyseessä oli isompi botski joka siinä ruokaa syödessä heitti pienen kierroksen tuossa joella ja satamassa. Oli kyllä pirun hyvää ruokaa.

hmhmhmhmh. Oiskohan siinä tärkeimmät? Huudelkaa jos jotain unohtui.

Elossa edelleen

Huomenta. Vähän päässyt päivitystahti venymään, yritetäänpä vähän paikata tilannetta.

Meno on kovaa edelleen. Viimeisin viikko on ollut töissä vähän tyhjäkäyntiä, pientä tekemisen puutetta hetkittäin. Seuraavalla viikolla on luvassa 2,5 päivän koulutusjakso, jonka jälkeen pääsen aloittamaan varsinaiset hommani. Tämä tarkoittaa että olen vastuussa oman osastomme, sekä muutaman muun sisäisistä koulutuksista, niiden järjestelyistä, aikatauluttamisesta, kehittämisestä jne. Sen ohessa jatkan sitä mitä on tullut tähänkin asti tehtyä, eli erilaisten SAP-raporttien laatimista sekä firman sisäisten intranet-sivujen päivittelyä tiettyjen osastojen osalta. Kunhan nut pääsee kunnolla vauhtiin, niin sitten sitä näkee että kuin paljon aikaa nuo tehtävät vaativat. Olen tiimissäni kautta aikain ensimmäinen harjoittelija (myös itse SPOT-team on uusi juttu), joten työnkuvani tuntuu olevan myös muille hieman epäselvä. Tilanne siis elää. Jos tekemistä ei ole tarpeeksi, niin sitten ruinaan itselleni jonkun projektin tuohon mukaan. Mukavampi kun ei sitten tarvi jouten olla.

Myöskään työlemän ulkopuolella ei ole paljon valittamisen aihetta. Kavereita on kertynyt jo kiitettävä määrä, ja tekemistä tuntuu riittävän sangen sopivasti. Lisäksi kämppikset ovat todella mukavaa porukkaa, joiden kanssa voi myös puuhata kaikenlaista. Asunto alkaa pikkuhiljaa tuntua kodilta, vaikka sinällään esim. huonettani ei kovin kodikkaaksi voi sanoa. Sainpahan sentään tänään osteltua paikalliselta lauantaitorilta jotain tarpeellista, kuten pyyhkeitä, lakanoita jne. Hiljaa hyvä tulee. Toisaalta olisi ihan muavaa vähän sisustaa huonetta, mutta toisaalta vuoden päästä niistä rojuista joutuisi kuitenkin luopumaan. Ei siis lähdettä haalimaan turhaa rojua ja omaisuutta.

Ehkä erillismaininnan ansaitsee viime viikonloppu. Tällöin oli Aiesec Rotterdamin reception Weekend, jollaisen jokainen Aiesec jaosto järjestää kerran vuodessa. Aiesec Rotterdamin tapauksessa tämä tarkoitti sitä, että viikonloppu meni suurella purjelaivalla seilaillessa yhdessä noin 80:nen Aieseccilaisen kanssa. Aiesec on ilmeisesti hyvissä väleissä yläkertaan koska viikonlopuksi sattuivat aivan loistavat kelit huonoista ennusteista huolimatta. Eli mikäs siinä, Muiden nimisestä kaupungista lähdettiin Ijmeer-järvelle/merelle seilailemaan, välillä pysähdyttiin uimaan (mukava loikkia laivan laidalta, vesikin lämmintä), olut oli ilmaista, aurinko paistoi eivätkä maisematkaan aiheuttaneet päänsärkyä. Illemmalla rantauduttiin johonkin pieneen kaupunkiin jonka nimeä en muista ja baarin kautta siirryttiin nukkumaan suureen telttaan jonnekin leirintäalueelle. Seuraavana päivänä lisää laivailua ja auringonpaistetta ja takaisin kotiin. Ei paha, ei paha ollenkaan.

Iso asia on myös se, että olen vihdoinkin hommannut itselleni pyörän. Pyörähän on hollantilaiselle vähän sama kuin auto amikselle:se nyt vaan ON oltava. 40 €:n sijoituksella sain itselleni kelpo pyörän, josta tietenkin puhkesi rengas heti seuraavana päivänä. Kohta menen noutamaan sen korjauksesta, olin itse liian laiska(eikä myöskään ollut mitään työkaluja) sen tekemään. Hinta on onneksi täällä vähän halvempi kuin suomessa, johtuen varmaankin siintä että täällä on vähän erilaiset markkinat noiden pyörien ympärillä. Kunhan tuon nyt kuntoon saan, niin tarkoituksena on käyttää sitä työmatkoihin sekä tietysti kaikkeen muuhun liikkumiseen täällä . Pyöräteitä kulkee kuitenkin kaupungissa kaikkialle, ja uskoisin että pyörällä työmatka sujaa varmaankin noin 10 min nopeammin kuin raitiovanulla (noin 30 min kaikkiaan kestääpi minulla jotta töihin pääse, siirtymineen ym.). Avot.

Ei tässä muuta ny. Tästä räpellyksestä jäi nyt vähän pöhkö maku, ei tullut oikein kovinkaan kummoista kirjallisuutta. Yritämme parantaa tulevaisuudessa.

Taistelua. Hop.

Kovin vaikeaa

Sitä voisi ajatella että Hollanti on mukava, kehittynyt maa, jossa eläminen on turvallista sekä helppoa. Joku voisi jopa hätäisesti kuvitella, että tuskinpa se niin kovin paljon Suomesta eroaa, tuttua ja turvallista. Väärin.

- Kieli mitä täällä puhutaan, on täysin käsittämätöntä. Paperille kirjoitettuna asiat tuntuvat vielä melko selkeiltä, mutta kaikki muuttuu kun hollantilainen avaa suunsa. Sanat ovat jossain määrin johdettavissa ruotsista, saksasta ja jopa englannista, mutta niiden ääntäminen ei muistuta mitään noista kielistä. Jos yritän lausua jonkun sanan, kadunnimen vaikkapa, niin minua tuijotetaan hetki kummallisesti ja sitten lausutaan sama nimi siten, että joka toinen kirjain muutetaan r-kirjaimeksi. Mahdotonta sanon minä.

- Pyörät ovat täällä kova sana. Sen lisäksi että pitää väistellä autoja, pitää siis myös väistellä pyöriä. Se tuppaa joskus unohtumaan. Sitten voipi sattua. Kovin vaikeaa siis.

- Julkiset kulkuvälineet pelaavat täällä melko kivasti. Mutta tässäkin asiassa ovat päättäneet tehdä ihmisen elämän vaikeaksi. Jeesukselta peritty Strippeen kaart, eräänlainen lipare mihin ratikka - ja metromatkoja aina leimaillaan on harvinaisen tyhmä ja epäkäytännöllinen. Lisäksi se tarkastetaan matkan aikana lähes aina. Kuvitellaanpa että tulet ratikalla töistä: Hyppäät ratikkaan, leimaat lipareen ja istut alas. Koska on varmaa, että kohta lippu tullaan tarkastamaan, sitä ei kannata sujauttaa lompakkoon ja takataskuun. Kädessä pidetään siis se, tai laitetaan jopa ihan taskuun. Siten lippu tarkastetaan, ja sujautat sen ajattelematta isompia takaisin taskuusi. Seuraavana aamuna tajuat että nyt se lippu on niiden toisten housujen taskussa, eikä lompakossa niinkuin normaalisti. Tässä vaiheessa on sitten hyvä mutista muutama kirosana suomeksi, kukaan ei kuitenkaan ymmärrä mitä kauheuksia sinä luettelet.

- Kaasu. Maakaasu. Valtavan ihanaa. Ei riitä että ruoka valmistetaan kaasuliedellä, vaan useissa taloissa myös vesi lämmitetään kaasulla. Esimerkkinä vaikkapa yksi väliaikainen asuntoni, jossa asuin noin viikon verran: Suihkussa on kaksi erillistä "kahvaa", kuumalle ja kylmälle vedelle. Perstuntumalla väännät molempia yhtä paljon auki, silloin se lopputuote on varmasti about sopivaa. Näin käykin, mikäli halusit kiehuvaa vettä. Eli käännetään kuumaa vettä vähän pienemmälle. Nyt vesi on jääkylmää. Vähän takaisinpäin, ja taas tulee kiehuvaa. Kääntämällä nuppeja noin millimetrin kerrallaan löydät lopulta sopivan kombinaation. Hetken kun olet itseäsi kerennyt kastella, muuttuu vesi taas jääkylmäksi. Tässä välissä kannattaa siirtyä hetkeksi pois suihkun alta, ja hinkata saippuat ja shamppoot sun muut kroppaan. Kun tämä on tehty, on vesi taas palautunut sopivaksi. Ilmeisesti talon lämmitin haluaa viestittää että suihkussa ei sovi lutrata. Huomautettakoon vielä, että missään vaiheessa vettä ei suihkusta ulosta kovinkaan suurella paineella. Siihen että saa kaikki saippuat sun muut iholta pois alas viemäriin menee siis noin 10 minuuttia. Todella hankalaa siis.

- Julkiset liikennöintivälineet lopetavat liikkumisen puolenyön jälkeen. Kaupat menevät arkipäivisin melko aikaisin kiinni (perjantaisin ovat sitten auki myöhään). Osta siinä sitten vaikka verkkarit kun kaupat ovat jo kiinni kun pääset töistä. Kovin on kinkkistä.

- Taloissa on portaita. Ihanaa, hyötyliikuntaa. Ei ollenkaan. Kokeilkaapa kantaa jotakin vähän isompaa näiden perushollantilaisten talojen portaissa. Leveyttähän noissa käytävissä piisaa se noin puolimetriä. Portaat tekevät vielä mutkan. Ja taas on vaikeaa.

- Turvallista. Njet. Eilen näin kaukaa kun poliisit laittoivat kaverin maijaan. Metroasemalle lipuntarkastaja pysäytti pikkunilkin, eikä päästäny metroon. Pyöriä varastetaan jatkuvasti. Raggareita. Vaaraa.

Eli ei helppoa ollenkaan.

The story so far

Huomenta rakkaat lukijani! Potkaistaanpa sitten blogi liikkeelle. Koska tässä on nyt jo jonkin verran tapahtunut, niin tästä saattaa tulla pitkäkin pätkä. Lukijoitani ajatellen jaan tekstit alaotsikoihin, jotta eri kappaleiden välissä on sitten helppo käydä vessassa tai jääkaapilla tms.

Matka ja kämppä

Matka tänne meni ihan kivasti. Finnair oli tietenkin myöhässä, mutta minkäs siinä tekee jos lentäjä sairastuu äkillisesti. Kaikenkaikkiaan lento taisi olla noin 45 minuuttia myöhässä, mutta eipä sillä loppujen lopuksi kovin suurta vaikutusta mihinkään ollut. Rotterdamissa olin perillä paikallista aikaa keskiyöllä. Aarne niminen Aiesec-vesseli tuli noutamaan minut asemalta ja vei minut tilapäiseen majapaikkaani(omaan asuntooni pääsen vasta 4.7). Ekat kaksi yötä meni tuolla nukkuen, kunnes huoneen omistaja(lomamatkalla japanissa) kuuli että joku vieras suomalainen kaveri on yötä hänen huoneessaan, ja sehän ei neidolle sopinut.

Seuraava etappi oli sitten Kolumbialaisen Manuelin lattia, missä vietin yhden yön. Sieltä olen nyt siirtynyt nykyiseen asumukseeni, jossa minulla on oma huone seuraavan viikon ajan. Eli nyt on jo päässyt vähän asettumaankin ja purkamaan tavaroita. Tulevaa asumustani en ole vielä nähnyt, mutta tiedän sen osoitteen ja kadun millä se sijaitsee.

Kralingenin alue, millä tällä hetkellä siis asun ja tulen myös pysyvästi asumaan, vaikuttaa oikein mukavalta. Täällä asustelee paljon opiskelijoita, ja talot ovat vähän ehkä vanhempia ja persoonallisempia kuin muualla Rotterdamissa. Lisäksi tuossa pohjoispuolella on isohko järvi, ja se ympärillä ihan mukavan oloinen puisto. Rotterdamissa kun ei muuten noita puistoja ilmeisesti liikaa ole.

Eli kaikenkaikkiaan tämä asumispuoli on vielä ollut aikamoista häslinkiä, mutta kyllä tästä vielä hyvä tulee.

Työt

Perjantaina minä ja toinen uusi harjoittelija, Slovakialainen Anna, kävimme tutustumassa hieman tulevaan työpaikkaamme. Todella positiivinen kuva jäi tuosta käynnistä; Toimistotilat ovat melko uudet ja modernit, avarat sekä valoisat ja ihmiset vaikuttivat kaikinpuolin mukavilta. Varsinkin osastolla minne sijoittaudun, on paljon harjoittelijoita sekä kansainvälistä porukkaa. Porukka vaikutti myös melko nuorelta, ja yhteishenki on kuulema erinomainen. Ei siis paha ollenkaan. Tiistaina sitten alkaa varsinaisesti työt, joten viikonpäästä ollaan jo vähän viisaampia sen suhteen että mitä minun nyt tuolla pitäisikään tehdä jne. Mutta todella hyvältä näyttää siis toistaiseksi.

Säätöjä

Perjantaina tuli myös käväistyä kaupungitalolla. Asuntoni kanssa oli vähän kikkailua, ja vielä pitää lähettää erikseen postissa pari paperia jotta saa valtio tarvittavat tiedot. Sitten odotellaankin kolme viikkoa että saadaan paikallinen sosiaaliturvatunnus, eli sofi/bs numero. Se että tuossa kestää kolme viikkoa, taisi tulla kaikille vähän yllätyksenä. Aikaisemmin sen on kuulema saattanut saada saman päivän aikana.

Se että tuon numeron saamisessa kestää se kolme viikkoa, hankalaloittaa asioita monella tapaa. Ilman Sofi-numeroa et voi avata pankkitiliä. Ilman pankkitiliä ei voi avata paikallista kännykkäliittymää. Myöskään paikallista vakuutusta ei taida saada ilman tuota numeroa. Tämä vaati myös lyondelin päässä hieman kikkailua, mutta se ei ilmeisesti ole heille mitään uutta.

Eli kaikenkaikkiaan tuon numeron puute hankaloittaa näitä käytännön järjestelujä melkolailla. Mutta eihän siinä muuta voi kun odotella. Komiathan pärjää aina, eli ei siis hätää. Jos jotain valoisaa asiassa näkee, niin suomalainen paperiteollisuus on varmasti hyötynyt näistä kuvioista täällä,sen verran on jo nimittäin paperia kulunut.

Muut meiningit

Ylimääräinen aika on toistaiseksi mennyt kaupunkiin tutustuen, sekä erilaisissa illanistujaisissa. Viime keskiviikkona sain kutsun saksalaiselta Aiesec-jäseneltä tulla ruokailemaan ja katsomaan futista hänen ja parin muun vesselin kanssa. Oli ihan mukava seurata saksalaisten reaktioita, kun turkki kaatui 3-2. Kovia olit laulamaan ja huutamaan, ja muutenkin ottivat jalkapallon sen vaatimalla vakavuudella. Hyvä meininki siis! (ruokakin oli hyvää)

Espanjan ja venäjän välinen matsi meni eräässä täyteenahdetussa baarissa keskustassa. Mukana oli muutamia Lyondell:llä työskenteliviä janttereita, sekä pari Aieseccilaista. Iso määrä Espanjalaisia baarissa takasi sen että meininkiä riittä taas, kovasti oli laulamista ym. futiskulttuuria. Taas kerran hauska ilta.

Perjantaina oli Australialaisen Paulin viimeinen työpäivä Lyondelillä. Siksipä firma oli varannut toimistorakennuksen katolla sijaitsevasta baarista tilat, ja tarjosi porukalle juotavaa. Eli ei se siis voi olla läpeensä paha yhtiö, jos olutta saa ilmaiseksi. Ilma ei ollut paras mahdollinen, mutta riittävän hyvä kuitenkin. Näköalatkin olivat melko muikeat. Samalla selvisi että ainakin kaksi suomalaista tuolla konttorilla työskentelee lisäkseni, joista toisen jo tapasinkin. Varmaankin hyvä asia, ei sitten unohda ihan niin helposti miten suomea puhutaan jos välillä tulee heidän kanssaan savoa viännettyä.

Olisikohan tässä nyt tarpeeksi näin aluksi. Huomatkaa kaikki nyt jo tässä välissä (jos tänne asti jaksoitte muka lukea) että tuolla varmaan on aika paljon kirjoitusvirheitä sun muita. Minä en niitä jaksa juurikaan tarkastella. Jos välimerkkejä kaipaa lisää tms. niin seuraavalta riviltä saa itse sellaisia poimia ja käyttää oman harkintansa mukaan.

???????!!!!!!!!!,,,,,,,,,,,,,,,,.................;;;;;;;;;;;;::::::::::::""""""""""""""&&&&&&&&&