Kovin vaikeaa

Sitä voisi ajatella että Hollanti on mukava, kehittynyt maa, jossa eläminen on turvallista sekä helppoa. Joku voisi jopa hätäisesti kuvitella, että tuskinpa se niin kovin paljon Suomesta eroaa, tuttua ja turvallista. Väärin.

- Kieli mitä täällä puhutaan, on täysin käsittämätöntä. Paperille kirjoitettuna asiat tuntuvat vielä melko selkeiltä, mutta kaikki muuttuu kun hollantilainen avaa suunsa. Sanat ovat jossain määrin johdettavissa ruotsista, saksasta ja jopa englannista, mutta niiden ääntäminen ei muistuta mitään noista kielistä. Jos yritän lausua jonkun sanan, kadunnimen vaikkapa, niin minua tuijotetaan hetki kummallisesti ja sitten lausutaan sama nimi siten, että joka toinen kirjain muutetaan r-kirjaimeksi. Mahdotonta sanon minä.

- Pyörät ovat täällä kova sana. Sen lisäksi että pitää väistellä autoja, pitää siis myös väistellä pyöriä. Se tuppaa joskus unohtumaan. Sitten voipi sattua. Kovin vaikeaa siis.

- Julkiset kulkuvälineet pelaavat täällä melko kivasti. Mutta tässäkin asiassa ovat päättäneet tehdä ihmisen elämän vaikeaksi. Jeesukselta peritty Strippeen kaart, eräänlainen lipare mihin ratikka - ja metromatkoja aina leimaillaan on harvinaisen tyhmä ja epäkäytännöllinen. Lisäksi se tarkastetaan matkan aikana lähes aina. Kuvitellaanpa että tulet ratikalla töistä: Hyppäät ratikkaan, leimaat lipareen ja istut alas. Koska on varmaa, että kohta lippu tullaan tarkastamaan, sitä ei kannata sujauttaa lompakkoon ja takataskuun. Kädessä pidetään siis se, tai laitetaan jopa ihan taskuun. Siten lippu tarkastetaan, ja sujautat sen ajattelematta isompia takaisin taskuusi. Seuraavana aamuna tajuat että nyt se lippu on niiden toisten housujen taskussa, eikä lompakossa niinkuin normaalisti. Tässä vaiheessa on sitten hyvä mutista muutama kirosana suomeksi, kukaan ei kuitenkaan ymmärrä mitä kauheuksia sinä luettelet.

- Kaasu. Maakaasu. Valtavan ihanaa. Ei riitä että ruoka valmistetaan kaasuliedellä, vaan useissa taloissa myös vesi lämmitetään kaasulla. Esimerkkinä vaikkapa yksi väliaikainen asuntoni, jossa asuin noin viikon verran: Suihkussa on kaksi erillistä "kahvaa", kuumalle ja kylmälle vedelle. Perstuntumalla väännät molempia yhtä paljon auki, silloin se lopputuote on varmasti about sopivaa. Näin käykin, mikäli halusit kiehuvaa vettä. Eli käännetään kuumaa vettä vähän pienemmälle. Nyt vesi on jääkylmää. Vähän takaisinpäin, ja taas tulee kiehuvaa. Kääntämällä nuppeja noin millimetrin kerrallaan löydät lopulta sopivan kombinaation. Hetken kun olet itseäsi kerennyt kastella, muuttuu vesi taas jääkylmäksi. Tässä välissä kannattaa siirtyä hetkeksi pois suihkun alta, ja hinkata saippuat ja shamppoot sun muut kroppaan. Kun tämä on tehty, on vesi taas palautunut sopivaksi. Ilmeisesti talon lämmitin haluaa viestittää että suihkussa ei sovi lutrata. Huomautettakoon vielä, että missään vaiheessa vettä ei suihkusta ulosta kovinkaan suurella paineella. Siihen että saa kaikki saippuat sun muut iholta pois alas viemäriin menee siis noin 10 minuuttia. Todella hankalaa siis.

- Julkiset liikennöintivälineet lopetavat liikkumisen puolenyön jälkeen. Kaupat menevät arkipäivisin melko aikaisin kiinni (perjantaisin ovat sitten auki myöhään). Osta siinä sitten vaikka verkkarit kun kaupat ovat jo kiinni kun pääset töistä. Kovin on kinkkistä.

- Taloissa on portaita. Ihanaa, hyötyliikuntaa. Ei ollenkaan. Kokeilkaapa kantaa jotakin vähän isompaa näiden perushollantilaisten talojen portaissa. Leveyttähän noissa käytävissä piisaa se noin puolimetriä. Portaat tekevät vielä mutkan. Ja taas on vaikeaa.

- Turvallista. Njet. Eilen näin kaukaa kun poliisit laittoivat kaverin maijaan. Metroasemalle lipuntarkastaja pysäytti pikkunilkin, eikä päästäny metroon. Pyöriä varastetaan jatkuvasti. Raggareita. Vaaraa.

Eli ei helppoa ollenkaan.