The story so far

Huomenta rakkaat lukijani! Potkaistaanpa sitten blogi liikkeelle. Koska tässä on nyt jo jonkin verran tapahtunut, niin tästä saattaa tulla pitkäkin pätkä. Lukijoitani ajatellen jaan tekstit alaotsikoihin, jotta eri kappaleiden välissä on sitten helppo käydä vessassa tai jääkaapilla tms.

Matka ja kämppä

Matka tänne meni ihan kivasti. Finnair oli tietenkin myöhässä, mutta minkäs siinä tekee jos lentäjä sairastuu äkillisesti. Kaikenkaikkiaan lento taisi olla noin 45 minuuttia myöhässä, mutta eipä sillä loppujen lopuksi kovin suurta vaikutusta mihinkään ollut. Rotterdamissa olin perillä paikallista aikaa keskiyöllä. Aarne niminen Aiesec-vesseli tuli noutamaan minut asemalta ja vei minut tilapäiseen majapaikkaani(omaan asuntooni pääsen vasta 4.7). Ekat kaksi yötä meni tuolla nukkuen, kunnes huoneen omistaja(lomamatkalla japanissa) kuuli että joku vieras suomalainen kaveri on yötä hänen huoneessaan, ja sehän ei neidolle sopinut.

Seuraava etappi oli sitten Kolumbialaisen Manuelin lattia, missä vietin yhden yön. Sieltä olen nyt siirtynyt nykyiseen asumukseeni, jossa minulla on oma huone seuraavan viikon ajan. Eli nyt on jo päässyt vähän asettumaankin ja purkamaan tavaroita. Tulevaa asumustani en ole vielä nähnyt, mutta tiedän sen osoitteen ja kadun millä se sijaitsee.

Kralingenin alue, millä tällä hetkellä siis asun ja tulen myös pysyvästi asumaan, vaikuttaa oikein mukavalta. Täällä asustelee paljon opiskelijoita, ja talot ovat vähän ehkä vanhempia ja persoonallisempia kuin muualla Rotterdamissa. Lisäksi tuossa pohjoispuolella on isohko järvi, ja se ympärillä ihan mukavan oloinen puisto. Rotterdamissa kun ei muuten noita puistoja ilmeisesti liikaa ole.

Eli kaikenkaikkiaan tämä asumispuoli on vielä ollut aikamoista häslinkiä, mutta kyllä tästä vielä hyvä tulee.

Työt

Perjantaina minä ja toinen uusi harjoittelija, Slovakialainen Anna, kävimme tutustumassa hieman tulevaan työpaikkaamme. Todella positiivinen kuva jäi tuosta käynnistä; Toimistotilat ovat melko uudet ja modernit, avarat sekä valoisat ja ihmiset vaikuttivat kaikinpuolin mukavilta. Varsinkin osastolla minne sijoittaudun, on paljon harjoittelijoita sekä kansainvälistä porukkaa. Porukka vaikutti myös melko nuorelta, ja yhteishenki on kuulema erinomainen. Ei siis paha ollenkaan. Tiistaina sitten alkaa varsinaisesti työt, joten viikonpäästä ollaan jo vähän viisaampia sen suhteen että mitä minun nyt tuolla pitäisikään tehdä jne. Mutta todella hyvältä näyttää siis toistaiseksi.

Säätöjä

Perjantaina tuli myös käväistyä kaupungitalolla. Asuntoni kanssa oli vähän kikkailua, ja vielä pitää lähettää erikseen postissa pari paperia jotta saa valtio tarvittavat tiedot. Sitten odotellaankin kolme viikkoa että saadaan paikallinen sosiaaliturvatunnus, eli sofi/bs numero. Se että tuossa kestää kolme viikkoa, taisi tulla kaikille vähän yllätyksenä. Aikaisemmin sen on kuulema saattanut saada saman päivän aikana.

Se että tuon numeron saamisessa kestää se kolme viikkoa, hankalaloittaa asioita monella tapaa. Ilman Sofi-numeroa et voi avata pankkitiliä. Ilman pankkitiliä ei voi avata paikallista kännykkäliittymää. Myöskään paikallista vakuutusta ei taida saada ilman tuota numeroa. Tämä vaati myös lyondelin päässä hieman kikkailua, mutta se ei ilmeisesti ole heille mitään uutta.

Eli kaikenkaikkiaan tuon numeron puute hankaloittaa näitä käytännön järjestelujä melkolailla. Mutta eihän siinä muuta voi kun odotella. Komiathan pärjää aina, eli ei siis hätää. Jos jotain valoisaa asiassa näkee, niin suomalainen paperiteollisuus on varmasti hyötynyt näistä kuvioista täällä,sen verran on jo nimittäin paperia kulunut.

Muut meiningit

Ylimääräinen aika on toistaiseksi mennyt kaupunkiin tutustuen, sekä erilaisissa illanistujaisissa. Viime keskiviikkona sain kutsun saksalaiselta Aiesec-jäseneltä tulla ruokailemaan ja katsomaan futista hänen ja parin muun vesselin kanssa. Oli ihan mukava seurata saksalaisten reaktioita, kun turkki kaatui 3-2. Kovia olit laulamaan ja huutamaan, ja muutenkin ottivat jalkapallon sen vaatimalla vakavuudella. Hyvä meininki siis! (ruokakin oli hyvää)

Espanjan ja venäjän välinen matsi meni eräässä täyteenahdetussa baarissa keskustassa. Mukana oli muutamia Lyondell:llä työskenteliviä janttereita, sekä pari Aieseccilaista. Iso määrä Espanjalaisia baarissa takasi sen että meininkiä riittä taas, kovasti oli laulamista ym. futiskulttuuria. Taas kerran hauska ilta.

Perjantaina oli Australialaisen Paulin viimeinen työpäivä Lyondelillä. Siksipä firma oli varannut toimistorakennuksen katolla sijaitsevasta baarista tilat, ja tarjosi porukalle juotavaa. Eli ei se siis voi olla läpeensä paha yhtiö, jos olutta saa ilmaiseksi. Ilma ei ollut paras mahdollinen, mutta riittävän hyvä kuitenkin. Näköalatkin olivat melko muikeat. Samalla selvisi että ainakin kaksi suomalaista tuolla konttorilla työskentelee lisäkseni, joista toisen jo tapasinkin. Varmaankin hyvä asia, ei sitten unohda ihan niin helposti miten suomea puhutaan jos välillä tulee heidän kanssaan savoa viännettyä.

Olisikohan tässä nyt tarpeeksi näin aluksi. Huomatkaa kaikki nyt jo tässä välissä (jos tänne asti jaksoitte muka lukea) että tuolla varmaan on aika paljon kirjoitusvirheitä sun muita. Minä en niitä jaksa juurikaan tarkastella. Jos välimerkkejä kaipaa lisää tms. niin seuraavalta riviltä saa itse sellaisia poimia ja käyttää oman harkintansa mukaan.

???????!!!!!!!!!,,,,,,,,,,,,,,,,.................;;;;;;;;;;;;::::::::::::""""""""""""""&&&&&&&&&