Kazam

Kansa huutaa proosaa, joten sitä heille suotakoon. Puuppasuoni pulppuaa taasen, joten laitetaanpa vähän kuulumisia:

Hyvin menee (tm). Työt menee melko mukavasti tuossa kaiken muun touhuamisen sivussa. Tekemistä on nyt riittäny vähän enemmän ku alkuaikoina, ja kaikki kehuu kilpaa kuinka viisas ja mahtava olen. Aikamoista säätöähän tuolla muuten on ollut, kun rakas yhtiömme päätti myydä osan liiketoiminnastaan jollekkin ruotsalaiselle firmalle. Kauppa se on joka kannattaa, mutta valitettavasti tuollainen transaktio ei ole ihan yhtä yksinkertaista kuin ruokakaupassa käyminen. Varsinkin kun tuo projekti on yritetty pakottaa valmiiksi erittäin lyhyessä ajassa... Kaikilla on siis ollut mukavaa, motivaatio korkealla, kommunikaatio on pelannut, kellään ei ole ollut hermoromahdus lähelläkään ja kaikki on mennyt putkeen. Ja SAP on edelleen iloinen asia.

Se töistä.

Adamshofstraat 92 alkaa jo tuntua kodilta. Ei toki koti kodilta, mutta kuitenkin. Tiimi on nyt koulujen alun myötä kasassa, kun kämppikset ovat palanneet lomiltaan. Tähän asti on tullu asusteltua vähän kuin yksiössä, eli nyt pitää taas vähän opettella erilaista käytöstä.

Jostain syystä minulla tuntuu aina olevan hurjan hyvä säkä kun kämppiksiä arvotaan. Meitähän asuu nyt tässä taloudessa (minä mukaanlukien) 5 ihmistä, ja kaikki ovat hurjan mukavia (minä mukaanlukien). Eiköhän tästä siis hyvä tule. Yhteistä puuhaakin on jo vähän suunniteltu jne. Avot.

Kesä tuntuisi olevan ohi. Viime viikonloppuna oli varmasti kesän (jos nyt kehtaa kesäksi ees kutsua, ennemminkin pitkä kevät) parhaat kelit. Tottakai olin siis toisen päivän kipeänä. Toisena sentään pääsi vähän naattimaan auringostakin. Nyt on palattu taas takaisin arkeen, joka täällä tarkoittaa sitä että sataa noin 80 % ajasta. loput 20 % on sitten pilvistä. Aamullakin kun pyörällä hilpasee töihin niin meinaa jo vilu tulla.

Viimeisinä viikkoina on tullut kovasti ruokailtua ulkosalla. Suomalaisen kollegan ja tämän tuttavien kanssa illastettiin yksi ilta, ja mukavaa oli. Illan seurauksena sain myös kutsun tulla maistelemaan jotakin ruotsalaista herkkua, mitä olivat jostain taikoneet. Kyseessä on joku mätä silakka tms, jota heillä on hallussaan kaksi purkkia. Kuulema tykkäävät kaveriporukalla maistella kaikkea kummallista ja ällöttävää. Eihän siinä, kaiken voi syödä.

Paikallisen näsinneulan ravintola tuli myös kaveriporukalla testattua. Öinen Rotterdam noin sadan metrin korkeudesta ei näytä ollenkaan pöllömmältä. Ruokakin maistui. Viime perjantaina oli sitten vuorossa fiinimpi illalinen. Meneillään oli Restaurant Week Rotterdam, joka tarkoitti sitä että vähän hienompiin ravintolohin pääsi syömään valmiin ateriakokonaisuuden kohtuu edullisella hinnalla. Ravintolan nimeä en muista, mutta kyseessä oli isompi botski joka siinä ruokaa syödessä heitti pienen kierroksen tuossa joella ja satamassa. Oli kyllä pirun hyvää ruokaa.

hmhmhmhmh. Oiskohan siinä tärkeimmät? Huudelkaa jos jotain unohtui.